Mikä on uutta

Tervetuloa Cosmopolitanin keskusteluihin!

Osallistu keskusteluihin joko anonyymisti tai omalla nimimerkilläsi. Luethan keskustelualuuen säänöt täältä. Tervetuloa mukaan!

Voit aloittaa uuden keskustelun siirtymällä valitsemallesi keskustelualueelle ja kirjoittamalla suoraan punaisen vaakapalkin alapuolelle ("Kirjoita viestisi tähän").

Rekisteröi käyttäjätilisi foorumille klikkaamalla tästä!

minä, mieheni ja miehen kaveri. saman katon alla.

  • Keskustelun aloittaja Vierailija
  • Aloitettu
V

Vierailija

Vieraileva tähti
#1
Muutimme täysin säästösyistä kesällä mieheni sekä miehen kaverin kanssa kimppakämppään, eli kaksi jätkää ja minä saman katon alla.
Tulen hyvin toimeen tämän "kämppiksemme" kanssa, hän on hyvä tyyppi ja tykkään hänestä, ei pidä melua eikä aiheuta ongelmia. Ongelmana onkin sitten tämä kauan kaivattu oma rauha, jota ei kuitenkaan koskaan ole.

Olen puhunut miehelleni monet (tuhannet) kerrat, kuinka pikku hiljaa olen alkanut inhoamaan nykyistä asumisratkaisua. Koskaan en ole yksin kotona tuntia kauempaa, jos mieheni ei ole kotona niin kämppiksemme on tai jopa muitakin jätkiä käymässä. Emmekä meiheni kanssa ole koskaan kaksinkaan tuntia kauempaa. Tuntuu että valitan harva se päivä kuinka meillä ei ole enää tarpeeksi kahden keskeistä aikaa, saati kunnollista seksielämää. Mieheni laskee kahdenkeskeiseksi ajaksi sen, että me kaikki kolme katsomme tv:tä illalla tai jätkät katsovat tv kun itse olen tietokoneella tms. Itse kun haluaisin joskus tehdä jotain kaksin mieheni kanssa, ihan vaikka katsoa elokuvaa kaksin tai lähteä jossain käymään, ja että seksielämään kuuluisi muutakin kuin pari pikapanoa viikossa, joiden aikana itse en ehdi nauttimaan.
Mieheni on muutenkin vain vähän kotona, töiden jälkeen on kuntosali ja lätkäreenit/peli, eikä näin jääkään aikaa saati energiaa kahdenkeskeiselle tekemiselle. Suoraan sanottuna ikävöin miestäni joka päivä, vaikka asumme saman katon alla. Ikävöin sitä millainen suhteemme oli kun olimme kaksin.

Kaipaisinkin siis jotain vinkkejä, joilla piristää itseäni. Olin vielä hetki sitten maailman onnellisin tyttö, mutta nykyään vain masentunut ja surullinen koko ajan. Yritän käydä liikkumassa aina kun aikaa riittää, mutta työt vievät suurimman osan päivästä sekä arkisin että viikonloppuisin ja olen jatkuvasti väsynyt/tylsistynyt. Keväällä pääsemme muuttamaan ihan kahdenkesken omaan asuntoon, mutta miten piristän itseäni siihen asti?
 
V

Vierailija

Vieraileva tähti
#2
yksinkertaista. sanot miehellesi että sen on valittava: minä tai kaveri, jompikumpi saa lähteä. tämä asunto on liian pieni meille kolmelle...eiköhän se saa miehen miettimään.
 
Y

Yohanna1

Vieraileva tähti
#3
Garnett sanoi:
yksinkertaista. sanot miehellesi että sen on valittava: minä tai kaveri, jompikumpi saa lähteä. tämä asunto on liian pieni meille kolmelle...eiköhän se saa miehen miettimään.
Jep, samaa mieltä .. :) Ihan ymmärrettävää, en minäkään tommoisessa kauaa kestäisi asua, kyllä pitää jäädä tarpeeksi kahdenkeskeistä aikaa että parisuhde pysyy kunnossa..
 
V

Vierailija

Vieraileva tähti
#4
Ottakaa asia puheeksi kämppiksenne kanssa. Asioitahan voi koittaa järjestää siten, että kaikki kolme ei ole kokoajan kotona samaan aikaan. Jos kämppiksen luona käy kavereita luulisi, että kämppis voisi joskus käydä myös heidään luonaan :) .
 
V

Vierailija

Vieraileva tähti
#5
Sinuna en tekisi mitään radikaalia, koska mainitsit että muutatte keväällä yhteiseen asuntoon kahdestaan miehesi kanssa. Odota innolla kevättä, kun kerran tiedät että parempaa on tulossa! Mielestäni ei todellakaan kannata käskeä miestäsi valitsemaan kaverinsa ja sinun välillä, kun asiaan kerran on jo muutos tulossa. Voit toki sanoa miehellesi että haluaisit oikeasti viettää aikaa täysin kahdestaan, jotta jaksaisit myös odottaa kevääseen asti. Ja voit myös pyytää miehesi kaverilta, että voisiko tämä olla joskus vaikka illan muualla, että saisitte viettää miehesi kanssa aikaa kahdestaan. Ei kannata alkaa sotkemaan suhdetta kun asiat on muuttumassa, kevääseen ei ole pitkä aika! Sitten ymmärtäisin, jos asumistilanteeseenne ei olisi tulossa minkäänlaista muutosta ja tilanne jatkuisi samana.