Mikä on uutta

Tervetuloa Cosmopolitanin keskusteluihin!

Osallistu keskusteluihin joko anonyymisti tai omalla nimimerkilläsi. Luethan keskustelualuuen säänöt täältä. Tervetuloa mukaan!

Voit aloittaa uuden keskustelun siirtymällä valitsemallesi keskustelualueelle ja kirjoittamalla suoraan punaisen vaakapalkin alapuolelle ("Kirjoita viestisi tähän").

SignUp Now!
  • Tämä sivusto käyttää evästeitä. Jatkamalla tämän sivuston käyttöä, hyväksyt evästeidemme käytön. Lue lisää.

Miten pääsen yli suhteesta?

  • Keskustelun aloittaja Vierailija
  • Aloitettu
V

Vierailija

Vieraileva tähti
#1
Mulla oli muutaman kuukauden ajan suhde joitakin vuosia vanhempaan mieheen, oon itse 17. Suhde oli ensimmäiseni, koin ekan kertani hänen kanssaan ja monia muita ihania hetkiä, ihastuin häneen oikeasti.
Mutta mies käytti mua, särki sydämmeni, valehteli kerta toisensa jälkeen ja petti, eikä ainoastaan mua...

Ei hän tarkoituksella tahtonut mua satuttaa ja oli pahoillaan kaikesta. Annoin uuden mahdollisuudenkin. Emme seurustelleet enää, tuskin tätä säätämistä ikinä seurusteluksi on voinut kutsua, mutta jatkoimme tapailua.
Otin sen asenteen, että katsotaan rauhassa mitä tapahtuu, odottelen että hän saa elämänsä järjestykseen ja että tuleeko tästä ikinä mitään.

Hän silti onnistui taas satuttamaan mua. Nyt kun meillä oli ensimmäinen varsinainen riita vähän aikaa sitten, emme ole puhuneet sen jälkeen. Mä pyysin häntä soittamaan jotta voisimme selvittää asiat, mutta ei ole kuulunut mitään.

Mä en jaksa odottaa, milloin hän soittaa vai soittaako ollenkaan. En voi olla ajattelematta muutakaan. Olen niin väsynyt. Olen niin rikki, itken joka päivä. Koko juttu on aiheuttanut mulle tosi paljon tuskaa jo monen kuukauden ajan. Toisella hetkellä vihaan häntä sydämmeni pohjasta, mutta sitten taas kaipaan häntä niin paljon että sattuu.

Jos tämä oli nyt tässä, en voi jättää asiaa vaan sikseen.
Haluan sanoa hänelle miltä musta tuntuu ja saada hänet tuntemaan, miten paljon oikeasti satutti. Haluaisin vaan haukkua hänet maanrakoon ja kirota sen päivän kun tapasin hänet...
Mutta onko se hyvä idea, kertoa miten paljon vihaan häntä ja kuinka kadun sitä, että tuhlasin aikaa häneen? Mitä tarkalleen ottaen sanoisin hänelle? Vai onko parempi erota siististi, pitää mölyt mahassaan, padota tunteet sisälleen?

Haluan vain, että hän ymmärtäisi miten paljon mua satutti...

Ja miten pääsen eteenpäin tämän kaiken jälkeen?
 
V

Vierailija

Vieraileva tähti
#2
En ole mikään ihmissuhde-expertti, mutta kerron mitä itse tekisin. Toivottavasti se auttaa edes vähän.
Kannattaa tehdä päätös miehen unohtamisesta ja elämän jatkamisesta. Säilytä ne muistot ihanista hetkistä. Voisit puhua asiasta jollekkin läheiselle ystävälle tai kirjoittaa päiväkirjaa, se auttaa.

On hyvä erota sovussa ja yhteisymmärryksessä, mutta tunteita ei kannata padota sisälleen. Ehdota miehelle tapaamista, jossa selvitätte kaikki asiat, olipa lopputulos mikä tahansa. Ei ole hyvä erota hiljaisuudessa, jäädä odottamaan toisen soittoa. Suhtaudu eroon kuin uuteen alkuun, jätä taaksesi murheet ja jatka eteenpäin. Yksi tie on ehkä tullut päätökseen, mutta edessäsi on vielä loputtomasti löydettävissä.
 
V

Vierailija

Vieraileva tähti
#3
Itse kehottaisin sua jättämään miehen omaan arvoon! Ymmärrän kyllä, että hänelläkin oli varmasti omat hyvät puolensa. Mutta ei hän sua rakastanu oikeesti. Miks muuten hän olisi valehdellut toistuvasti ja jättänyt sut? Anna ittelles aikaa ja ku aika on kypsä niin löydät paremman kundin. Nyt eron hetkillä on ehkä vaikeaa ajatella tulevaisuutta noin pitkälle, mutta aika oikeesti auttaa! Jo puolen vuoden päästä saatat ajatella, että mitä ihmettä näit kyseissä miehessä. Eikä kannata murehtia menneitä. Pää pystyyn tyttö! Saat tietysti olla surullinen, jotta tunteet ei patoutuis.. Älä kuitenkaan jää rypemään itsesäälissä. Paska jätkä, mutta tulipahan sekaannuttua- asenne päälle. : D Sinuna en puhuin enää kundille mitään. Poistasin numeron ja näin pois päin.
 
V

Vierailija

Vieraileva tähti
#4
Roxy:

Kunpa voisinkin toimia noin... Mä haluaisin nimenomaan tavata kasvokkain ja keskustella rauhassa, kertoa miten pahalta musta tuntuu ja että en voi jatkaa tällä tavalla. Että meidän on joko lopetettava tai jatkettava jollain toisella tapaa.

Mutta hän ei edes soita mulle, kun pyydän, miten sitten muka voisimme tavata...

Mä olen ajatellut, että ehdottaisin hänelle, että hän soittaa sitten joku päivä, jos hän haluaa viel nähdä mua, kun on saanut asiansa järjestykseen ja mietittyä mitä haluaa elämältään. Mutta haluaisin kuitenkin selvittää asiat ja puhua hänen kanssaan ennen sitä, koska muuten tosiaan jään vain odottelemaan sitä päivää, kun hän soittaa, jos edes soittaa. Mä todella tykkäsin olla hänen kanssaan ja koko suhteesta jää aika paha maku suuhun, jos tuo riita jää viimeiseksi kontaktiksemme :(

Mitä mä teen, jos hänestä ei ole kuulunut mitään vaikka kuukaudenkaan päästä? Riidastamme on yli viikko nyt.
 
V

Vierailija

Vieraileva tähti
#5
Crystall:

Ehkä jos hänestä ei kuulu mitään, pitäisi antaa vaan olla. Mutta sitten jää harmittamaan, etten saanut sanotuksi miltä musta tuntuu enkä selvitettyä asioita ja mua jää vaivaamaan, mitä oikein edes tapahtui.

Toistaiseksi annan vaan ajan kulua...

Kyllä mä tiedän, ettei hän mua rakastanut. Hän sanoi aina itsekin, että ansaitsen hyvän miehen, joka rakastaa mua. Ja että nyt tässä hänen elämäntilanteessaan emme voi seurustella, mutta ehkä myöhemmin voimme katsoa, mitä tapahtuu.
 
V

Vierailija

Vieraileva tähti
#6
442 sanoi:
Crystall:

Ehkä jos hänestä ei kuulu mitään, pitäisi antaa vaan olla. Mutta sitten jää harmittamaan, etten saanut sanotuksi miltä musta tuntuu enkä selvitettyä asioita ja mua jää vaivaamaan, mitä oikein edes tapahtui.

Toistaiseksi annan vaan ajan kulua...

Kyllä mä tiedän, ettei hän mua rakastanut. Hän sanoi aina itsekin, että ansaitsen hyvän miehen, joka rakastaa mua. Ja että nyt tässä hänen elämäntilanteessaan emme voi seurustella, mutta ehkä myöhemmin voimme katsoa, mitä tapahtuu.
Ei kannata jäädä odottamaan tyhjiä lupauksia. Tajuun kyllä, että sä haluisit kertoo miehelle kui se satutti sua. Toisaalta vois miehen antaa luulla, että sä pärjäät hyvin. Sä tuut pärjäämäänki. : )
 
V

Vierailija

Vieraileva tähti
#7
mä tiiän miltä susta tuntuu, tuo on niinku mun käsistä kirjotettua. Siitä meidän erosta on nyt 7vk ja koitan pärjäillä parhaani mukaan. Onneks suurin viha ja pettymys on alkanu jo häviään, mut ikävä on vieläki varmaan yhtä suuri
 
V

Vierailija

Vieraileva tähti
#8
Mikä noissa rentuissa viehettää? Naiset, te ansaitsette parempaa!
 
V

Vierailija

Vieraileva tähti
#9
Sama tilanne täällä, paitsi että erosta on jo kolmisen kuukautta mutta ollaan koko aika oltu paljon tekemisissä kaveriporukalla. Oon joutunu kärsimään tsiljoona kertaa enemmän tyypin tempauksista nyt jälkikäteen mutta silti haluan pitää tän ihmisen lähipiirissä ja vaikka välillä suututtaa ja haluttais eroon koko tyypistä niin en pysty ajattelemaan mitä tekisin jos niin tapahtuis.
 
V

Vierailija

Vieraileva tähti
#10
Crystall sanoi:
Mikä noissa rentuissa viehettää? Naiset, te ansaitsette parempaa!
Niinpä, sen kun tietäisi...
Hän on useimmiten todella ihana ja nautin hänen seurastaan todella paljon. Silloin kun saa vain olla hänen kanssaan ja käpertyä hänen kainaloonsa, tuntuu ettei millään muulla ole väliä, kun on vaan niin hyvä olla siinä sillä hetkellä...

Ja hän viimein soitti mulle, oli pahoillaan tuosta riidasta ja pyysi anteeksi. Oli tosi huojentavaa kuulla toi. Suuttumus häntä kohtaan on mennyt taas ohi, oli mennyt jo vähän ennen kun tuo sitten soitti. Mutta nyt sitten tuntuu vielä vaikeammalta lopettaa tämä, vaikka se olisi varmaan viisainta.

Emme ole tavanneet nyt, mutta puhelimessa anteeksi pyydettyään käyttäytyi sitten vähän niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Seuraavan kerran kun nähdään niin kerron, että tilanne tuntuu välillä tosi pahalta ja jotain on muutettava... Mutta en tiedä pystynkö lopettaa tätä vielä. Nyt olisi järkevää pistää poikki, kun ollaan sovussa ja pysyä kavereina. Siihen en kyllä pysty... eikä varmaan nähtäisi enää ikinä, ei ole samat kaveriporukat tai mitään. Kaikesta huolimatta hän on myös tosi lämmin ja mielenkiintoinen persoona ja pelkäänkin menettäväni hänet kokonaan, jos erotaan. Enkä tiedä, pystysinkö olla vain kaveri.

Mun tekisi mieli vaan laittaa aivot narikkaan ja ottaa tilanne rennosti, nähdä häntä aina joskus ja nauttia niistä hetkistä ja sitten tulevaisuudessa voisi katsella, mitä tapahtuu, jos mitään tapahtuu. Näin luulin tekeväni jo aikaisemmin, mutta tuon riidan takia meni jotenkin pakka sekaisin. Ja mulla on pelko, että tulen käytetyksi ja jätetyksi. Pelkään luottaa häneen, mutta on yksinkertaisesti luotettava, jos tätä jatkaa.
Ehkä pitäisi ehdottaa sitä, ettei nähdä ennen kuin hän saa oman elämänsä järjestykseen (siinä on järjestelemistä syystä ja toisesta...), mutta sekin tuntuu niin pirun vaikealta...

Miten järki sanookin aina ihan muuta kuin tunteet?
No, mitään päätöstä en nyt tee, ennen kun mä oon puhunut hänen kanssaan kunnolla kasvotusten.

Todella paljon voimia muille joko eroa miettiville tai erosta selviäville!!
 
V

Vierailija

Vieraileva tähti
#11
Olen ollut samassa tilanteessa. Ystävät haukkuvat idiootiksi :)

Ei, vaan tämä mies vaan tuntuu Siltä Oikealta! Mitä voin sanoa? Järki huutaa että juokse ja lujaa! Mutta se ei tunnu minusta oikealta.. Ehkä mielummin otan sen riskin että olen taas särkynyt ja itken kuukauksia, kuin päästän sen mahdollisuuden menemään että hän ehkä mahdollisesti voisi olla elämäni mies!!
 
V

Vierailija

Vieraileva tähti
#12
Sussuw_:

Toi sun teksti vois osittain olla ihan mun suusta. Voimia sullekin tuohon tilanteeseen, toivottavassti "kesyttäminen" onnistuu!

Munkin ystäväni tosiaan patistivat unohtamaan koko tyypin, mutta siihen en vaan pysty, ainakaan nyt...

Mä en kyllä vielä sanoisi, että hän on elämäni mies, mutta ainakin mies jonka lähellä haluan NYT olla ja josta välitän todella.
Enkä mä tiedä, tuleeko tästä mitään vakavampaa ikinä ja meilläkin on lähinnä seksisuhde ollut nyt jonkin aikaa. Olisin tyytyväinen tähän ja muuta emme voikaan olla tässä vaiheessa, mutta pelkään olevani hänelle pelkkä helppo pano ja seksilelu, jota käyttää kunnes kyllästyy ja jättää. En halua että hän käyttää mua vain tyydyttääkseen tarpeensa, vaan tapailee mua koska välittää musta ja nauttii olla nimenomaan mun kanssa.

Olen tosiaan yrittänyt antaa hänelle aikaa ja tilaa ja niin täytyy muistaa tehdä myös tulevaisuudessa. Hänkin on välillä haluton puhumaan enkä ole siksi usein olekaan tuonut kaikkia mieltä vaivaavia asioita esille. Mutta nyt yritän varovasti kertoa, miltä musta tuntuu. Ehkä hän sitten ymmärtäisi käytöstäni paremmin. Monesti kun olen surullinen ja pettynyt, hän luulee että olen suuttunut hänelle.

Kunpa mä tietäisin leikkiikö hän vaan mun kanssa vai pitääkö ja välittääkö hän musta. Hän kyllä usein tuntuu välittävän. Hän kysyy aina mikä on hätänä, jos huomaa ettei kaikki ole kunnossa. Hän on sanonut, ettei halua satuttaa mua - siitä jotain ongelmia onkin tullut, kun on jättänyt kertomatta asioita ja valehdellut, koska on pelännyt totuuden satuttavan mua. Mutta enpä tiedä...
Tää tilanne on tosi vaikea, mutta tuntuisi väärältä lopettaa tämä.
 
V

Vierailija

Vieraileva tähti
#14
Sussuw_:

Tää nyt saattaa kuulostaa ulkopuoliseen korviin todella pahalta, mutta kyllä, miehellä on takanaan pitkä suhde. No, sanotaan se nyt sitten: hän elää avioliitossa tällä hetkellä, mutta on eroamassa.
Mä tiedän ettei tämä ole oikein ja mulla on huono omatunto... Toivon ettei kukaan nyt ryntäis tänne heti tuomitsemaan ja moralisoimaan, kun tuntuu tarpeeksi pahalta muutenkin.
Mä en muutamaan ekaan kuukauteen tiennyt tästä, enkä olis häneen sekaantunut, jos olisin tiennyt, enkä jatkais tätä, ellei hän sanoisi eroavansa.

Sekin vaivaa mieltä, että aikooko hän todella erota, kuten väittää (avioliitossa ollut jo ennen tätä ongelmia) vai haluaako vaan pientä piristystä arkielämäänsä. Uskon kuitenkin, että hän haluaa erota ja aikoo tehdä sen. Se, mitä hän musta haluaa, onkin sitten epäselvää.

Avioero ei tule tapahtumaan sormia napsauttamalla ja sen jälkeen mies varmasti tarvitsee aikaa ja tilaa selvitellä mitä oikein haluaa elämältään. Mies on sanonut, että sitä ennen meillä ei voi olla tämän enempää ja se on mulle ok. En tiedä itsekään, haluanko tämän enempää, sitten jos se joskus on mahdollista.
Mulle riittäisi vaan se, että voin viettää aikaa hänen kanssaan. Mutta ongelmana, ettei hänellä tunnu olevan aikaa mulle kuin kerran pari kuukaudessa. Niin no hän tosiaan on vielä naimisissa...

Tää koko homma on monen mielestä varmaan ihan tuhoon tuomittu.
 
V

Vierailija

Vieraileva tähti
#15
442

Tuohan selittää jo paljon! Omalla miehellä on takanaan 4 vuoden suhde. Mies on kertonut joskus että ero otti todella koville, hän oli luullut että olisi ollut kyseisen naisen kanssa loppu elämän. Mieheni on 26 vuotta, ja minä siis 18.

Minunkaan miehellä ei tunnu olevan aikaa minulle. Vain se 1 kerta/viikko ja sekin on vain pari tuntia :( Mutta toisaalta, hän keskittyy uraansa täysillä ja hänellä on harrastukia.. Olen huomannut että hän on välillä todella kireä, stressaantunut ja uupunut. Jos hän ei tee mitään niin hän nukkuu... Ymmärrän siksi hyvin että mies ei vain yksinkertaisesti jaksa nähdä minua. Jospa sama pätee sinun mieheesi? varmasti eron keskellä on paljon stressiä, ja silloin ei vain jaksa.

Minullekin on vielä hämärän peitossä mitä tämä mies sitten oikeastaan haluaa. Hän sanoo että ei vakavaa/seurustelua. Hän sanoo olevansa täysin tunteeton ja kylmä.. Mutta kuitenkin, hänen sanansa ja tekonsa eivät välillä mene yhteen. Mutta minulle riittää juuri nyt että saan välillä käpertyä hänen kainaloonsa, ja tuntea sen kun hänen kädet ovat ympärilläni...

Ero on aina vaikea, ja voi kestää pitkään tehdä semmoinen päätös ja toteuttaa se.
Muutos tapahtuu vaihettain, pitää jättää jotain vanhaa tuttua pohjalle mihin nojata. Jos muuttaa kaiken kerralla, hukkaa samalla itsensä.

Parastahan tietenki on puhua miehen kanssa, jos hän siihen pystyy.. Omalla kohdalla se että kerroin kuinka minuun sattuu ajoi miehen pois (mutta hän palasi 2kk jälkeen).. En kuitenkaan koskaan ole katunut sitä että kerroin kuinka minuun oikeasti sattu! Silloin en tiennyt mitä enään tehdä, ja miehen kanssa tulimme siihen päätökseen että oli pakko päästää irti.. Joskus koko suhde vaan menee täysin raiteilta, ja sitä on mahdotonta korjata..

Suhde on kuin juomalasi, jokainen riita yksi pisara lisää siihen. Vesi aina haihtuu aijan myötä eli jos kaikki on tasapainossa, lasin vesimäärä ei muutu, sillä pisara joka tulee ehtii haihtua ennen uutta. Jos kuitenkin riitoja on enemmän kun hyviä hetkiä, saattaa lasi lopulta täyttyä ja sitten kaatua.
 
V

Vierailija

Vieraileva tähti
#16
Hänkin oli kuulemma todella rakastunut vaimoonsa. Ja varmasti oletti sen kestävän lopun ikäänsä, kun avioituivatkin. He menivät aika nopeasti naimisiin ja sitten mies huomasi jossain vaiheessa, ettei rakastakaan. Kai se ei sitten ollutkaan sellaista kun oli kuvitellut. Ja hän alkoi sitten pettää.

Sitten hän tajusi katsoa peiliin ja ettei voi jatkaa samalla tavalla.
Mä en tiedä mikä tilanne on nyt, että tietääkö vaimo eron olevan tulossa tai tietääkö, että mies pettää (mutta heidän avioliitossaan on tosiaan ollut ongelmia aiemminkin), mutta yhdessä vaiheessa ei ainakaan tiennyt, että sillä hetkellä pettää. Miehen on sanonut että haluaa saada ennen eroa omat työ- ja opiskeluhommansa kuntoon, että taloudellinenkin puoli olis kunnossa, jotta voi aloittaa sitten "puhtaalta pöydältä".
Ja jo siinä yksinään on varmasti miettimistä, miten hoitaa ero mahdollisimman kivuttomasti. Hän ei haluaisi satuttaa vaimoaan, mutta mahdotonta tuollaista on satuttamatta kertoa.

Ymmärrän että tää tilanne on tosi vaikea miehellekin ja vaikka monet näkeekin hänet varmaan ainoastaan tunteettomana pettäjäluuserina, sitä hän ei kuitenkaan ole. Ehkä mä olen naiivi, mutta mä en usko että hän oikeasti on paha (tosi harva on oikeasti), hän on hyvä ihminen, joka on vaan kadottanut itsensä.

Hänellä on tosiaan työt ja opiskelut. Hän usein valitteleekin olevansa tosi väsynyt. Ja ymmärrän, jos hän haluaa nähdä kavereitaankin. Ehkä hän sitten ei tosiaan oikeasti ehdi nähdä tai on niin väsynyt, ettei vaan jaksa. Eikä siinä olisi yhtään mitään, jos näin on oikeasti, mutta välillä vaan iskee ahdistus siitä, että näkee mielummin jotain muuta/muita ja olen vain varasijalla. Tai sitten muuten vaan käyttää mua silloin kun huvittaa. Aina kirpaisee, jos hän ei vastaa tekstiviestiini (en ole todellakaan koko ajan tekstaamassa hänelle) tai peruu tapaamisemme.

No kuitenkin, mies soitti äsken ja nyt on paljon rauhallisempi olo. En alkanut avautua että miltä musta tuntuu, mutta itkua en taas voinut pidätellä ja tuntui että hänkin tajusi että mua sattuu. Hän ei tälläkään viikolla voi nähdä mua ja mun oli pakko kysyä, että eikö hänellä oikeasti ole aikaa vai eikö hänellä ole vaan aikaa mulle. Selitti sitten, miten hänellä ei oikeasti ole aikaa ja kyllä mä sen ymmärrän. Jos hän vaan puhuu totta.
Kysyessäni miksi hän haluaa edes nähdä mua, hän vastasi pitävänsä musta todella paljon...

Kun vaan myös tarkottaisi sitä todella, se riittäisi. Mua vaan pelottaa luottaa häneen, koska hän on valehdellut mulle paljon aikaisemmin. Hän vakuuttaa olevansa nyt rehellinen mun kanssa.
Ja voi niinpä, mullekin riittää nyt, kun saan vaan olla hänen lähellään, vaikkakaan en valitettavasti kovin usein. Tässä lähiaikoina oli ensimmäisen kerran mahdollisuus nukkua hänen kanssa koko yö, oli niin ihanaa vaan olla siinä hänen vieressään.

Mutta on siis annettava aikaa, aikaa ja aikaa... Odottelen nyt rauhassa, milloin hän itse taas soittaa, toivottavasti viimeistään ensi viikolla. Jo se, että hän soittaa mulle, helpottaa tosi paljon, vaikka emme näkisikään.
 
V

Vierailija

Vieraileva tähti
#17
Kyllä ainakin siltä kuulostaa että mies pitää sinusta! Ei kukaan sanoisi noin vaan huvin vuoksi tai jotain sinnepäin :)

Minunkin mies tekee niin että välillä ei vastaa viestiin ja peru tapaamisia milloin mitenkin. Siihen miksi hän ei vastaa viesteihin en ole saanut kunnon syytä, jotain on sanonut että hän unohti, ei kerennyt tai ei jaksanut koska se ei ollu mitään tärkeetä -.- Jälkeenpäin olen kysellyt syytä siihen miksi hän sitten peruu tapamisia (hän saattoi perua vain tunteja ennen), hän kertoi jotain että häntä vaan on alkanut ahdistaa niin paljon se tapaaminen, ja että haluaa omaa aikaa... hänestä on tuntunut siltä että hän haluaa olla rauhassa tai mielummin vaan lähetä jätkien kanssa ulos. Minusta tuo tuntuu pahalta, sillä tuntuu että hän valitsee kaverit ennen minua, että olen vain joku kakkosvaihtoehto.. Hän on kuitenkin sanonut että näin ei ole, mutta ei osaa perustella sen enempää. Hän on myöskin sanonut että kaverit ovat tärkeintä, sillä on pettynyt naisiin niin paljon.

Minun on vaikeeta antaa hänelle aikaa, ja odottaa milloin hän ottaisi yhteyttä.. Mutta olen huomannut että se on juuri se mitä tässä tarvitaan. Jos on liikaa yhteyksissä niin mies ahdistuu. Myöskin se että kyselee tai puhuu vakavia on pahasta. Itse yritän todistaa ja näyttää miehelle että minä kyllä pystyn antamaan aikaa ja omaa tilaa hänelle, enkä roiku kiinni hänessä.. Minä olen toisaalta jo niin tottunut tähän. Olen sanonut miehelle että hän saa itse ottaa yhteyttä milloin haluaa nähdä, sillä en jaksa juosta hänen perässä kyselemässä jatkuvasti. Pitää vain hyväksyä että tuo käytös on osa miehen persoonaa..

Mietin paljon sitä että kuinkahan paljon aikaa mies tarvitsee.. Siihen menee ainakin kuukauksia... Mieheni myös on monesti kertonut että pitää kovasti siitä että olen itsenäinen ja että minulla on omakin elämä. Mutta ainakin - pitkälti se että mies ei yhtäkkiä ota yhteyttä tai vastaa tai peruu tapaamisia johtuu siitä että heitä jostakin syystä alkaa ahdistaa - tai sitten eivät vain jaksa. Miehet ehkä valitsevat mielummin jätkien illan koska se saa miehen ajatukset aivan muualle, ja silloin heidän ei tarvitse miettiä yhtään mitään.

Kyllä ne miehet aina ottavat yhteyttä ennemmin tai myöhemmin! Minulla ja miehellä menee välillä viikko että ei olla yhteykissä.. Aluksi oltiin joka ikinen päivä yhteyksissä, nykyään pari kertaa viikossa. Kyllähän tuo aluksi ahdisti ja itketti, mutta siihen tottuu.. :) Paras tuki miehelleni on että vain olen siinä ja hyväksyn sen minkälainen hän on.

Ystäväni sanovat että pitäisi jättää tämä mies, että olen niin idiootti kun en huomaa miten huonosti hän minua kohtelee. Tiedän kyllä itse että hän ei ole paras mahdollinen.. Mutta ystäväni eivät tunnu tajuavan että tuo nyt vaan on hän, eikä se minusta johdu. Ja he eivät myös tajua että tuolla miehellä oikeasti on lämmin sydän vaikka hän ei sitä tahdo näyttää! Toisaalta tuntuu pahalta että en voi puhua tästä ystävien kanssa, he eivät kuuntele ja sanovat vaan "sä tiedät mitä mielt oon; JÄTÄ SE PASK*".......
 
V

Vierailija

Vieraileva tähti
#18
ja tämä pitää paikkansa, olen päässyt edellisestä rentusta ja nyt sit tämän exän siskon poika minua lohdutti ja nyt mulla on toisen rentun kanssa touhua, tosin tämä on aitoa välittämistä mutta tiedän että tämäkin loppuu aikanaa, en kestä katsoa päivääkään exääni ja minun pitää pysyäkkin siittä kaukana, siitä seuraa kolmiodraama joka tapahtui juuri ennen joulua, lensin pihalle asunnosta koska en osannut sanoa exälleni EI! ottakaa muut ees oppia jos en mä:DDDD
 
V

Vierailija

Vieraileva tähti
#19
Sama homma, mäkään en voi ystävien kanssa puhua tästä. Ihana siis täällä avautua! :) Sanovat vaan, että mun pitää lopettaa hänen näkeminen ja unohtaa kokonaan. Varmasti tarkoittavat hyvää vaan ja jos oma kaveri olis vastaavassa tilanteessa enkä itse olis ollu, mä sanoisin varmaan itsekin ettei kannata jatkaa.
Mutta heille on tosiaan turha edes selittää, miten paljon hänessä on myös hyvää... Mä en ole sokea, kyllä näen ne huonotkin puolet enkä sinisilmäisesti luota kaikkiin hänen sanomisiinsa (ja näin on ollut alusta asti).

Lisäksi tuntuu, että jotkut heistä tuomitsevat mut, kun mies on kuitenkin varattu vielä. Mutta en mä tietoisesti mitenkään vokotellut varattua vaan mies alkoi piirittää mua ja antoi ymmärtää olevansa sinkku, hän oli todellakin se aktiivisempi osapuoli alussa. Ja muutenkin mies aikoisi erota, kun heidän avioliittonsa ei toimi, enkä oo ensimmäinen jonka kanssa on pettänyt.

Tämä avioliittoasia kyllä askarruttaa mua. Ajottain mulla on melkoisia omantunnontuskia asiasta ja tuntuu tosi pahalta vaimon puolesta. Olisi ihan kamalaa, jos joutuisi vastaavaan tilanteeseen itse. Sekin vielä - jos joskus hän haluaa oikeasti seurustella mun kanssa, pelottaisi että hän tekisi saman mulle kun mitä tekee vaimolleen.

Ja niin, mä en muuten itse voi soittaa hänelle, hän on sanonut että laita mielummin tekstari.
Silloin kun en vielä tiennyt avioliitosta ja kun välillä uskaltauduin soittamaan tai tekstaamaan, kun hänestä ei ollut kuulunut vähään aikaan, hän ei tietenkään voinut vastata, jos oli vaikka kotonaan ja vaimokin oli kotona. Se oli ihan hirveää, kun ei tiennyt miksei hänestä nyt yhtäkkiä taas kuulukaan mitään. Helpotti, kun sai tietää syyn tuohon ja muuhun kummalliseen käytökseen, vaikka tuo syy olikin sitten tuo...
Mutta tekstatakaan en viitsi usein, vain jos hän tekstailee jotain ensin tai silloin jos mitään ei ole kuulunut vaikka viikkoon eikä ole luvannut soittavansa tai jos kysyn, sopiiko aikaisemmin sovittu tapaaminen vielä hänelle.

Mutta se on kyllä tosi vaikeaa odotella milloin mies ottaa yhteyttä! Nyt tällä hetkellä se tuntuu kyllä helpommalta. Kai tähän alkaa tottua! Ja mies sanoi nyt soittavansa kun voi, aina sellaista lupausta ei tule.
Aina kysyn tapaamisemme päätteeksi, milloin näemme seuraavan kerran, hän ei tiedä tai sitten sanoo jonkun päivän - ja sen tietää jo silloin, että turha odottaa soittoa tuona päivänä... :D
Mutta mä odottelen rauhassa kunnes hän soittaa. On tässä ennenkin oltu parikin viikkoa olematta yhteyksissä.

Kärsivällisyyttä todella tarvitaan. Eron jälkeen, miten pian se sitten tapahtuukaan, hän varmasti tarvitsee aikaa. Veikkaan, että menee vähintään puoli vuotta, ennen kun olisi mahdollista, että suhteemme etenisi, jos sitä molemmat silloin haluamme. Aika varmasti menee kauemminkin.
Tässä on semmoiset viisi kuukautta säädetty ja pari kuukautta sitten sain tietää esimerkiksi hänen avioliitostaan...

Sen olen luvannut itselleni, että jos vastaan tulee joku muu, joka on kiinnostunut musta tosissaan ja mä hänestä, ja jos tämä juttu ei ole edennyt, tämä saa sitten väistyä. Ei mulla mitään hakuvaihetta päällä ole eikä ole koskaan ollutkaan, mutta ei ikinä tiedä, jos tapaa jonkun. Mä olen kuitenkin sinkku, ainakin niin kauan kun mies on vielä naimisissa, joten olen vapaa tekemään mitä vaan - eri asia vaan kun haluan nimenomaan olla hänen kanssaan! :D

Ei taida olla enää kuvaava tuo tämän keskustelu otsikko omalta osaltani. Mutta saattaa tulla ajankohtaiseksi vielä, kun ei tiedä miten tässä käy.
 
V

Vierailija

Vieraileva tähti
#20
Olet siis päättänyt jatkaa? Varmasti tuntuu pahalta vaimon puolesta! Olisin itsekin aina vihainen jos toinen nainen veisi mieheni, mutta toisaalta jos mies toisen mukaan lähtee niin ei siinä ole ollut oikeaa rakkautta.

Minun kärsivällisyys vain alkaa loppua.. Tiedän että mies ei halua seurustella juuri nyt. Tuntuu että meidän välillä tosiaan ei loppujen lopuksi ole muu kuin seksi. Olen huomannut että nykyään itken taas joka yö hänen takiaan! En voi edes enään nukkua. En minä vaadi seurustelua, mutta jotakin tunteita edes... Tunnen itseni niin hölmöksi koska annan hänen leikkiä kanssani, tiedän että tämä vaan on ikuista itkemistä. Mutta en voi, en osaa, tavallaan en halua jättää häntä.

Itsekin kyllä pidän silmät auki jos silmään sattuisi joku kiinnostava tyyppi! Tuntuu vain että kukaan muu ei kiinnosta minua.. En ole koskaan tuntenut näin ketään miestä kohtaan. Näköjään tulee satuttamaan itseään ennemmin tai myöhemmin.

Kauheinta ovat nämä hetket mitä koen juuri nyt. Tuntuu että haluaisin vaan huutaa ja itkeä mihelle. Kertoa miten minulta oikeasti tuntuu ja miten hän oikeasti satuttaa minua. Juuri ja juuri saan pidettyä itseni kurissa jotta en tarttuisi luuriin.. Tiedän tämän ahdistuksen menevän ohi! Tiedän senki että jos tämän miehen todella haluan niin on vain pakko kestää ja jaksaa.. Tuntuu että en riitä ja kelpaa miehelle muuksi kuin panoksi, ja pelkään että olen miehelle vain joku ”vaihe” ja että hän lähtee heti seuraavan paremman perään, vain siksi koska hän ei tahdo seurustella.......

Parasta on vaan yrittää pitää tunteita kurissa, eikä antaa niitten kasvaa turhan paljon! Toivoa parasta, ja varautua pahimpaan!

Onnea sinulle jos olet päättäny jatkaa! Tulee olemaan hankalaa, kun välillä itselleni ainaki iskee kamala ahdistus. Samalla olen maailman onnellisin ja onnettomin ihminen! Menneistä, valheista ja sen semmosesta on niin vaikea päästä yli.. Itse mietin jatkuvasti sitä mitä hän silloin teki minulle... Mutta loppuun asti mä tän vedän! Älä satuta itseäsi!! Helppoa se ei todellakaan ole eronneen miehen kanssa.. Huoh tätä rakkauselämää! Kaikkea sitä tekee miehen takia vaikka tuolla jossakin olisi sellainen joka tekeisi mitä vain toisen vuoksi.. Kai siinä se haastekin kiehdottaa.....