Mikä on uutta

Tervetuloa Cosmopolitanin keskusteluihin!

Osallistu keskusteluihin joko anonyymisti tai omalla nimimerkilläsi. Luethan keskustelualuuen säänöt täältä. Tervetuloa mukaan!

Voit aloittaa uuden keskustelun siirtymällä valitsemallesi keskustelualueelle ja kirjoittamalla suoraan punaisen vaakapalkin alapuolelle ("Kirjoita viestisi tähän").

SignUp Now!
  • Tämä sivusto käyttää evästeitä. Jatkamalla tämän sivuston käyttöä, hyväksyt evästeidemme käytön. Lue lisää.

Vanha suola janottaa..

  • Keskustelun aloittaja Vierailija
  • Aloitettu
V

Vierailija

Vieraileva tähti
#1
Vuosi sitten tapailin muutaman kuukauden ajan tiiviisti erään miehen kanssa. Muutin toiselle paikkakunnalle, mutta tapailu jatkui tästä huolimatta. Muuton jälkeen minua alkoi ahdistaa suhteemme. Vika ei ollut itse miehessä, jokin vain alkoi tuntua ikävältä. Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun näin käy suhteen muuttuessa vakavammaksi. Päätin lopettaa tapailun.

Viime syksynä aloin kaivata miestä. Aluksi ajattelin sen olevan ohimenevää, mutta kun tuntui että päivä toisen jälkeen en pysty ajattelemaan kuin häntä päätin tehdä asialle jotain. Ilmoitin hänelle, että kaipaan häntä ja olisi kiva nähdä joskus. Ja tässä onkin ongelmani:

Hän vastasi, että myöntää itsekin ajatelleensa minua ja lupasi ilmoitella jos liikkuu minun kotikaupungissani ja pyysi hihkaisemaan jos satun olemaan hänen lähistöllään. Nyt olemme jutelleet fb:ssa silloin tällöin mukavissa merkeissä. Löysin siivotessa hänen tavaroitaan luotani ja hän lupasi että tulee ne joku kerta hakemaan ja heitti ilmaan ehdotuksen viime viikonlopusta mikäli hän ehtii. Hän ilmoitti kohteliaasti lauantaina ettei ehdikkään tulla, vaikka itse oletin sen olleen vain heitto ilman mitään lupausta.

Onko hän nyt vain kohtelias minulle?! Minä olen usein se aloitteen tekijä yhteydenotossa, mutta toisaalta vuosi sitten hän myönsi olevansa ujo moiseen ja olin silloinkin varsinkin alkuun se aktiivisempi yhteydenottaja. Jatkanko sinnikkäästi piirittämistä vai annanko asian olla? Sydän sanoo että ei pitäisi luovuttaa..
 
V

Vierailija

Vieraileva tähti
#2
No se ainakin tuli mieleen, että jos nyt sinnikkäästi jatkat niin kauan, että saat miehen itselles, niin älä sitten ala taas ahdistumaan ja kammoksumaan, ja heitä taas pois koko miestä jossain vaiheessa! Mies voi arkailla sua, jos pelkää, että tosipaikan tullen vetäydytkin taas suhteesta ja hän jää taas yksin.
 
V

Vierailija

Vieraileva tähti
#3
No tätä olen itekin miettinyt. Sen vuoksi en heti ensi kerrasta häneen yhteyttä ottanut, sillä tiedän että nyt minulla ei ole lupaa ahdistua ja juosta pois vaan on oltava varma mitä haluan. Olen oikeasti miettinyt asioita paljon ja nyt vain tuntuu siltä, että maksoi mitä maksoin tahdon hänet takaisin. Haluasin vain saada jotain pientä vihjettä, että olenko tässä nyt ihan turhaa haikaillut hänen peräänsä vai vieläkö joku pieni toivonkipinä palaisi jossain..
 
V

Vierailija

Vieraileva tähti
#4
Jos sinusta siltä tuntuu, niin kannattaa tehdä niin kuin sydän sinulle sanoo (näin kliseisesti sanoen :D). Mutta jos sienua alkaa taas ahdistamaan, niin sen sijaan että lopetat suhteen sinun ehkä kannattaa puhua siitä poikaystävälle ja pyytää hidastamaan tahtia.

Itekkin olen ahistusta kokenu omassa suhteessa, ja vaikka pahin on jo ohi niin aina välillä pientä saattaa tulla (varsinkin nyt kun se on intissä). Ollaan kummiski puhuttu siitä ja ollaan pysytty yhdessä tän 8 kk ja varmasti lisää tulossa :)
 
V

Vierailija

Vieraileva tähti
#5
Ehkä kerrankin kuuntelen sydäntä, enkä mieti liikaa järjellä. Täytyy se kai selvittää mitä se mies miettii, ennenkuin heitän kirveen kaivoon. :)