Mikä on uutta

Tervetuloa Cosmopolitanin keskusteluihin!

Osallistu keskusteluihin joko anonyymisti tai omalla nimimerkilläsi. Luethan keskustelualuuen säänöt täältä. Tervetuloa mukaan!

Voit aloittaa uuden keskustelun siirtymällä valitsemallesi keskustelualueelle ja kirjoittamalla suoraan punaisen vaakapalkin alapuolelle ("Kirjoita viestisi tähän").

Rekisteröi käyttäjätilisi foorumille klikkaamalla tästä!

Yli raiskausyrityksestä?

  • Keskustelun aloittaja Vierailija
  • Aloitettu
V

Vierailija

Vieraileva tähti
#1
Olisi kiva kuulla, jos on jonkin sortin kokemusta/näkemystä/ vinkkejä siitä miten pääsisi tästä kyseisestä asiasta yli, sillä se vaivaa minua ja joka kerta kun jossain kuulen tuon sanan, pahimmillaan se pilaa päiväni kokonaan. Tuosta on kuitenkin kulunut jo nelisen vuotta. Olisi jo kiva jatkaa elämää ihan normaalisti...
 
V

Vierailija

Vieraileva tähti
#2
70 kertaa jo luettu, eikä kukaan oo vielä laittanut mitään.. Ehkei täältä siis saa tähän aiheeseen apua..
 
V

Vierailija

Vieraileva tähti
#3
Älä siitä loukkaannu ettei ihmiset vastaile, ei varmaan vaan kellään ole kokemusta.. :/ Tsemppiä vaan sulle. :)
 
V

Vierailija

Vieraileva tähti
#4
Jep, niin se varmaankin on. Kiitos kuitenkin siitä että laitoit jotakin !
:)
 
V

Vierailija

Vieraileva tähti
#5
Heips Marsupilami...
Itse olen kokenut kaksi kertaa... Tosin onneksi jäi vain yrittämiseksi.
Se on niin luonteesta kiinni. Itse olen sellainen että en tykkää puhua ongelmistani ja elän niin että minä pärjään yksin enkä tarvitse ketään. Kuitenkin minun oma elämäni sekä työ kärsi todella paljon tästä tapahtuneesta. Minun neuvoni on: hae apua vaikka psykiatrilta. Helpottaa helvetisti vaikkakin puhuminen asiasta saattaa olla vaikeaa...Voimia ja jaksamisia sinulle!
 
V

Vierailija

Vieraileva tähti
#6
Heippa! Kiitos vastauksestasi. Toivottavasti olet kuitenkin jo pahimman yli päässyt, voimia ja jaksamisia myös sinulle. Olen käynyt nyt 2 vuotta terapiassa, olen puhunut tästä jo monelle ihmiselle.. Kaverit lähinnä pyöräyttää vaan silmiään ja sanoo että "no sehän oli VAIN yritys", kuitenkin miehen kädet kerkesivät jo käydä jokapuolella ja miehiä oli ainakin 5. En tiedä kuinka monta kertaa siitä pitäisi puhua että saisi elää ihan normaalisti. En pysty hallitsemaan tunteitani jos esim. telkkarissa näytetään kun joku "raiskataan", kyseisen tapahtuman jälkeen oli lähellä ettei telkkari löytynyt seuraavaksi lattialta ja jos seurassa on sillä hetkellä miespuolisia, oivoi...... Enkä pysty loppuelämääni pakoilemaankaan asiaa koska se pomppaa aina jostain, televisiossa, netissä, facebookissa, kavereitten suusta, kaikkialta.
 
V

Vierailija

Vieraileva tähti
#7
Ystäväsi ovat aika tunteettomia jos vähättelevät asiaa! Jos minut yritettäisiin raiskata niin kärsisin siitä myös yhtäpaljon kuin sinä! Onneksi koskaan ei ole näin käynyt. Uskon myös, että sinulla on vaikeaa tulevaisuudessa olla miesten kanssa petipuuhissa, koska olet joutunut kokemaan tämän kauhean asian, mutta muistathan kertoa jos seurustelet joskus tai tällähetkellä poikaystävällesi mikä sinusta tuntuu hyvältä ja mitä olet joskus joutunut kokemaan.

Se on totta, että kun näet telkkarissa raiskausta ja sitä lietsotaan paljon netissä jne. Tulee sinulle vihan tunnetta mikä on aivan normaalia! Sinun pitää vain yrittää jaksaa eteenpäin ja auttaa samassa tilanteessa olevia.. En oikein osaa muuta sanoa kuin tsemppiä sinulle elämääsi!! Toivottavasti joskus pääset yli tästä.

ps. Ja minä myös kummastelen sitä, että kun täällä nuoret naiset kirjoittavat murheistaan ja ongelmistaan niin niihin ei vastata jos ei ole kokemusta! Aina voi jotain sanoi jos asiasta on pikkuisenkaan tietoa!=)
 
V

Vierailija

Vieraileva tähti
#8
Voi suuret kiitokset sinulle noista sanoista. Onneksi edes jotkut yrittävät auttaa, vaikkei itsellään kokemusta olisikaan, arvostan sitä paljon.
 
V

Vierailija

Vieraileva tähti
#10
Mua ei varsinaisesti oo raiskattu/yritetty raiskata, mutta yksi kerta tapahtu todella suuren painostuksen alla. Mies haukku ja painosti niin pitkään kunnes suostuin, ja oli todella kovakourainen. Tämä asia vaivasi (ja vaivaa edelleen) vuosia, koska se sai mut tuntemaan itteni jotenki "saastaseksi" ja muutenki se, että miten voi mies tehdä noin, ei vaan voi ymmärtää. Mulla meni vuosi että pystyin edes siskolle tästä kertomaan, mutta sitte ku siskon kanssa puhuin ja purin hälle pahaa oloa pitkään niin vähitellen on alkanu helpottaa. Edelleenki on käsiteltävää, vaikka tämä ei nyt niin vakava tapaus ole kuin mitä muiden kertomat.

Ainoa keino päästä tämmöisestä yli on puhuminen ja asian käsittely. Suosittelen siis terapiaa, ja niin pahalta ku se tuntuuki, sun täytyy vaan omassa mielessä käsitellä tämä asia. Asia on käsitelty sitte, ku voit ajatella tapahtunutta ilman pahaa oloa. Jotkut kärsii tämmösestä tapahtumasta koko elämän, mutta toivon ja rukoilen että sä voit päästä tästä yli! Tsemppiä ja siunausta sulle!
 
V

Vierailija

Vieraileva tähti
#11
Voi kiitos ja sitä samaa myöskin sinulle!
Mä en myöskään pysty ymmärtämään sellaisia miehiä ollenkaan, jotka tekevät tällaista, en voi sille mitään mutta mulla pihisee niin kova raivo siitä kun kuulen jostakin tuollaisesta, että valitettavasti siitä joutuu kärsimään sitten ihmiset, yleensä miehet, joilla ei ole mitään arpaa asiaan, mutta jotka vain sattuivat sanomaan väärän sanan tai katsomaan väärällä tavalla.. Mullakin oli samanlainen "saastainen" tunne, ja sama tunne tulee siis vielä nykyäänkin joskus.. Mua häiritsi tuo kun sanoit ettei se muka ole yhtä vakava kuin muiden kertomat, ei sun pidä missään nimessä miettiä tuollaisia, koska kaikki nämä tällaiset teot ovat kamalia, vielä kamalampia niistä tulee jossei pysty puhumaan niistä kellekkään ja sinullakin meni siihen vuosi, joten oot varmasti joutunut kärsimään siitä yhtä lailla.. Toivottavasti tästä vielä pääsis parempaan päin jokainen vastaavaa kokenut..
 
V

Vierailija

Vieraileva tähti
#12
Paljon jaksamista sinulle joka on kokenut tälläistä. Itse olen kokenut suht saman homman, että tiedän kuinka vaikeeta asian kanssa on elää ja olla. Sinun kannattaa ihan oikeasti hakea apua, ja kertoa siellä mitä sinulle on tehty, ja vaatia vaikka tehdä asiasta rikosilmotus.!
 
V

Vierailija

Vieraileva tähti
#13
Ja samoin jaksamisia sulle. Kuten tuossa oon tainnut jo aikasemmin sanoakkin niin avohoidossa oon ollut, kohta 2 vuotta ja kertonut olen yksityiskohtia myöten. En tiiä auttaako se rikosilmotus 5 vuoden takaisesta asiasta mitään, varsinkaan kun ei ole todisteita muuta kuin minun henkinen pahoinvointi..